Uppopallon synty
Uppopallo kehittyi 1950-luvun lopulla entisessä Saksan liittotasavallassa. Esseniläinen hammaslääkäri, Josef Grimmeisen oli nähnyt Ranskan laivaston taistelusukeltajien pallottelevan veden alla. Näin syntyi Kölner Tauchballspiel, ensimmäinen versio uppopallosta. Tässä Kölnin sukelluspallo pelissä pelialueen poikki oli pingotettu verkko, jonka alitse palloa kuljetettiin. Pelaajat käyttivät sukeltajien märkäpuvun yläosaa sekä painovyötä.
Suurempaan tietoisuuteen peli tuli kehittyneemmässä muodossa vuonna 1964, kun ensimmäinen uppopallopeli televisioitiin. Tällöin oli altaasta poistettu verkko ja taklauskin oli jo sallittu. Kiellettyä oli kuitenkin kuristaminen, sormista vääntäminen, pureminen, potkinta, vastustajan repiminen varusteista sekä pallon ilmaan heitto. Säännöt olivat siis melko paljon nykyisiä sääntöjä muistuttavia. Peli nimitettiin silloin Unter Wasser Rugbyksi, ja se levisi nopeasti silloisessa Länsi-Saksassa. Tällöin Saksan armeijan sukeltajat käyttivät peliä jo talviharjoitteluissaan kunnon ylläpitämiseen.
Pohjoismaihin uppopallo saapui Tanskan ja Etelä-Ruotsin kautta 1960-luvun lopulla. Ruotsista Underwattens-polo eteni Norjaan ja Suomeen. Meillä peli sai nimeksi "sanakirjakäännöksen" vedenalainen poolo. Nimi kuitenkin vaihdettiin, sillä harrastajien keskuudessa oli vakiintunut uppopallo. Suomessa ensimmäiset SM-kisat järjestettiin v. 1973.
Viralliset kilpailusäännöt tehtiin vuonna 1978 ja peli sai nykyisen muotonsa. Vähitellen järjestettiin ensimmäiset uppopallon EM-kilpailut, sitten PM-kilpailut ja viimeiseksi MM-kilpailut v. 1980. Ensimmäiset MM-kilpailut pelattiin Saksan Liittotasavallassa. Nykyisin MM- ja EM-kilpailut pidetään vuorotellen kahden vuoden välein.